Pohdinpa jälleen kerran valtaisia filosofisia ongelmia. (Muihin harrastuksiini kuuluvat mm. astrofysiikka, memetiikka ja historiallisten ruoka-aineiden metsästys.) Pahuus kiehtoo minua, kuten niin suurta osaa muistakin ihmisistä. Kaikki tietävät, mitä "All work and no play makes Jack a dull boy" tarkoittaa Hohdossa, ja muistavat Nicholsonin "Heeereee´s Johnny!"-sisääntulon, mutta kuka edes muistaa vaimon näyttelijää? Elokuvissa juuri ne hyytävimmät hirviöt ja kylmäävimmät psykopaatit jäävät mieleen. Sellaiset roolit ovat kiinnostavia.

Teatteriohjaajani puhui tästä vuosia sitten. Hän sanoi: "Kukaan ei pidä itseään pahana. Ei kukaan. Göring oli rakastava perheenisä. Ted Bundy oli kohtelias ja miellyttävä nuori mies. Kaikki oikeuttavat tekonsa jotenkin. Oikeutus voi olla hyvinkin sairas, mutta se on juuri sille henkilölle oikea ja pyhä. Sen on pakko olla, koska muuten hän luultavasti tappaisi itsensä tajutessaan, mitä on tehnyt. Älkää tuomitko. Saatte tulevaisuudessa varmasti rooleja, joita ette missään tapauksessa haluaisi esittää, joista sanotte: tähän minä en kykene eläytymään. Älkää koskaan tuomitko hahmoa, jota esitätte. Etsikää oikeutus. Menkää sarjamurhaajan pään sisään ja löytäkää se syy, minkä vuoksi hän toimii niin kuin toimii. Älkää tuomitko, sillä silloin ette voi tehdä roolia hyvin. Älkää tuomitko, sillä jokainen meistä kykenee varmasti tietyissä olosuhteissa samaan kuin Bundy, Manson, Hitler tai Stalin. Ja se tekee roolista pelottavan, kiehtovan, kaamean ja elävän."

Ehkä siinä juuri on pahuuden kiehtovuus: kuinka niin moni ihminen on voinut oikeuttaa itsensä tekemään niin paljon hirveyksiä, ja kuinka minä en siihen pysty, vaikka kuulun samaan lajiin, tunnen samoja tunteita ja hengitän samaa ilmaa? Mikä on se pieni ero minun ja Stalinin välillä? Ja mitä vaadittaisiin, että ampuisin jonkun, sotkisin rotanmyrkkyä päiväkotilaisten ruokaan, tuhoaisin kokonaisen kansan, alottaisin sodan? Missä menee se raja, joka minun olisi ylitettävä? Ja haluanko koskaan edes tietää sitä..?

 Päivän linkki: Maailman tunnetuimmat sarjamurhaajat. Jostain syystä kenraalit ja poliittiset johtajat loistavat poissaolollaan.